me,myself and i

Olen aina ollut hyvin antiromanttinen ja naureskellut hää ohjelmille kun nämä morsiammet hössöttää kaikesta ja varsinki turhista esim jostain servetin väristä ” ei ei EI, tuo EI ole se oikean valkoisen sävy!!!” Lupasin itselleni ja olen kovaakin ääneen huudellut että kun minä menen naimisiin se on maistraatti ja bileet lähi kapakassa.

Tänään mieheni kanssa mietittiin kaikenlaisia häihin liittyviä asioita. Mietittiin mitä tarvitaan kutsujen tekoon. Rakkaani oli tuonnut erillaisten papereitten värisävy näytteitä ja kauhukseni huomasin että hemmetti se hopeanharmaa ei ollut sitä mitä halusin ja on pikkasen liian ohut siihen mitä ajattelin (olen tehnyt harjoitus kortin) eli kyllä, tämäkin ”minähän en stressaille tollasille hömpötyksille” näköjään on yksi niistä naisista joille olen aina nauranut 😀

Näin vaan ne asiat muuttu ajan ja iän kanssa 🙂 Kyllä mä viellä 25-vuotiaana vannoin etten mene naimisiin se ei ole mun juttu. Onhan se että iän mukana tullut varmuus ja se oikea henkilö voi muuttaa monta asiaa mitä viellä vuosia sitten vannoi. Ja unohtamatta miten kositaan 😛 Mieheni ei ole oikeastaan kosinut mua kertaakaan 😀 Kaikki lähti ihan siitä kun sain kuulla rakkaan ystäväni menevän naimisiin 2014 kesällä ja minusta tulee kaaso.

Ystäväni pyysi että jos suunittelisin hänelle kutsu kortin ja auttaisin häntä tekemään niitä. Samana iltana pääni pursui ideoista ja tohkeissani tein kortteja. Aloin selailemaan askartelu lehtistä ja näin kivat väri yhdistelmät jotka haluaisin omiin häihini. Näytin miehelleni näitä värejä ja hänkin oli sitä mieltä että on muuten hyvät värit ja meidän ”näköiset”. No siinä me sit alettiin heittää tätä vanhaa ”jos ja kun” juttua häistä ”jos me mentäis naimisiin niin nuo värit” ”kun me mennään jne”. Sanoin sitten vitsillä että hei mennäänkös heinäkuussa 2013 naimisiin, kesä häät on mukavia ja olisin kätevästi viellä alle 30 vuotias sillon. Mieheni naureskeli että joo mennään vaan.

Siinä viellä hetken ajan tein kortteja ja päätin mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä ihmettelin kun mieheni tuli hymyillen kotiin ja totesi ” mun äiti oli todella iloinen ja innoissaan kun kuuli että me mennään ens kesänä naimisiin”. Olin niin mykistynyt asiasta että sain sanottua ”ai, no okei mä soitan mun mummille”. Soitin sitten mun mummille ja kerroin että me ollaan kuulema menossa naimisiin ukkoni kanssa ensi kesänä, piti nyt ilmoittaa kerran tuo yks meni jo äidilleen kertomaan kysymättä multa ensiksi mitään (aika normaalia ettei multa kysytä mitään) 😀

Seuraavalla viikolla varattiin kirkko ja juhlapaikka. Ei ollut ihan se perinteisin kosinta mutta enpä sellaista edes haluaisikaan. No onpahan jotain kerrottavaa sitten lastenlapsille ”ukki se vaan päätti kysymättä mummilta mitään” 😀 Tähän on nyt hyvä lopettaa kun eipä nyt juuri muuta ole kerrottavana 🙂

-Luru-